Kolumni|Uusi Rovaniemi

Lapin yliopiston professorineuvosto yhdessä ylioppilaskunnan ja muiden järjestöjen kanssa nosti viime viikolla esille huolen Rovaniemen opiskelija-asuntotilanteen nopeasta heikkenemisestä ja peräsi valtiolta nopeita ja vaikuttavia toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Huoli on Rovaniemellä aiheellinen – vaikka kaupunki onkin aivan oikein aktivoitunut uusien hankkeiden osalta, tilannetta ei voi kovin nopeasti parantaa.

Nähtäväksi jää, tarttuko hallitus tässä toimeen – oma pessimistinen arvioni on, että asia jää paikallisten toimijoiden huoleksi. Rovaniemen tilanne on kuitenkin erityinen ja koska tummia pilviä on laajemminkin koulutusjärjestelmämme yllä, paikallista lisäpilveä ei nyt kaivattaisi.

Ensimmäinen tumma pilvi on Suomen väestörakenne, joka on ennen näkemättömässä muutoksessa. Syntyvyys on laskenut kolmannekseen 2010-luvun alusta ja tällä hetkellä meillä syntyy vain noin 40 000 lasta vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakouluihin hakijat alkavat väistämättä vähentyä 2030-luvulle tultaessa ja vaikka yhä useampi hakisi korkeakouluihin, on hakijamäärien pudotuksen arvioitu olevan koko maan tasolla jopa 20 prosentin luokkaa.

Toinen tumma pilvi on Suomen julkinen talous, joka on todella kurjassa kunnossa ja parlamentaarisesti sovitun velkajarrutyön ohjaamana joudumme sopeuttamaan sitä vielä usean vaalikauden. Suomen koulutusjärjestelmän rakenteet tulevat varmasti olemaan tätäkin kautta suurissa muutospaineissa ja kun tiedämme, että keskittäminen on etelän valtapuolueiden malliresepti kaikkeen, on syytä olla huolissaan.

Kolmantena tummana pilvenä leijuu maahanmuuttovastaiset poliittiset liikkeet, jotka ovat Euroopassakin vahvistuneet ja tämä on näkynyt myös Orpon ja Purran hallituskaudella ennätysmäisinä kiristyksinä ulkomaisten opiskelijoiden maahantuloon. Toimeentulovaatimuksia on kiristetty, perheen tuontia rajoitettu, kielitaitovaatimuksia tiukennettu ja lukuvuosimaksuvaatimuksia on laajennettu. Lopputulemana tämän hallituskauden jälkeen Suomeen opiskelijana tuleminen on paljon aiempaa kalliimpaa ja vaikeampaa.

Professorien ja opiskelijoiden hätähuutoa kannattaakin nyt todella kuunnella, koska se liittyy olennaisesti laajempaan huoleen Lapin yliopiston houkuttelevuudesta, hakijamääristä ja lopulta – koko lappilaisen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta. Lapin yliopisto ja koko korkeakoulukonserni on elintärkeä osa maakunnan elinvoimaa ja sen menettämiseen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa.