Kolumni Uusi Rovaniemi 12.2.2026

Lapin matkailu on taas takonut ennätystalven. Se on valopilkku muutoin Suomen niin harmaassa ja ankeassa taloustilanteessa. Varovaistenkin arvioiden mukaan Lapin matkailutulo alkaa olla kerrannaisvaikutuksineen vajaa kaksi miljardia euroa ja sen työllistävä vaikutus noin 10 000 henkilötyövuotta.

Lapin matkailun menestys on pitkäjänteisen työn tulosta. Työn ytimessä ovat olleet sitkeät lappilaiset yrittäjät, markkinointi, yhteistyö alueiden välillä ja strateginen ote kehittämiseen. Maakunnan kattavien matkailustrategioiden kautta on pystytty kanavoimaan myös julkisia kehittämisresursseja niin, että matkailun kasvu on ollut yhteisesti sovitun mukaista, hallittua ja kestävää.

Tämä on tilannekuva edelleen ympäri Lappia, mutta pari viimeistä vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, että Rovaniemen osalta kehitys ei enää ole ollut hallittua. Perinteisesti majoituskapasiteetin kehittyminen on aiheuttanut luontaista rajoitetta matkailijamääriin, nyt kaupunkimaisessa ympäristössä rajusti kasvanut lyhytvuokraus on mahdollistanut matkailijamäärän hallitsemattoman kasvun. Tämä näkyy ilmiöinä, jotka ovat valitettavan tuttuja eräistä ulkomaiden massamatkailukohteista.

Tilanteeseen on reagoitu myös valtiovallan taholta ja hallitus onkin tuomassa piakkoin eduskuntaan esityksen lyhytvuokrausta koskevasta lainsäädännöstä. Sen tavoitteena on selkeyttää ja rajoittaa toimintaa, mutta nyt esitetyllä mallilla se käytännössä murtaa kuntien kaavoitusvallan ja jättää asunto-osakeyhtiöt vaille edellytyksiä hallita kehitystä. Pidänkin erikoisena, että lausuntovaiheessa esiin tuotuja laajoja huolia ei esityksessä olla ottamassa huomioon.

Lyhytvuokraus alkuperäisessä ajatuksessaan on mitä kannatettavin. Sen rajaaminen omaan kotiin tai hyvin rajattuun määrään sijoitusasuntoja yhdessä rekisteröintivelvoitteen sekä taloyhtiöiden määräenemmistöisen päätösvallan kasvattamisen kanssa olisi nyt tarpeen. Se liennyttäisi kiistoja, hillitsisi lieveilmiöitä ja mahdollistaisi kestävän kaupunkisuunnittelun jatkamisen. Ja ennen kaikkea; se mahdollistaisi taas yrityksille investointinäkymän majoituskapasiteetin rakentamiseen ja tätä kautta maksimaalisen arvonlisän saamiseen pelkän matkailijavolyymin tavoittelun sijaan.

Takavuosina maakuntaohjelman valmistelussa yhden skenaarion nimi oli ”pohjoisen Gran Canaria”. Sitä kehityssuuntaa pidettiin laajalti epätoivottuna ja niin näen minäkin – tarvitaan hallittua, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävää kasvua ympäri maakunnan.